Powered by Smartsupp

Psykedeelit ja niiden mahdollisuudet mielisairauksien hoidossa


Mitä psykedeelit ovat?

Psykedeelit ovat psykoaktiivisia aineita, jotka aiheuttavat muutoksia tietoisuudessa, havaitsemisessa, vaikuttavat mielialaan ja energiatasoon. Ei ole sattumaa, että ne luokitellaan hallusinogeeneiksi - psykedeelit voivat aiheuttaa ihmisille hallusinaatioita, jolloin he näkevät tai kuulevat asioita, joita ei ole olemassa, tai havaitsevat niitä vääristyneellä tavalla.

Monet psykedeeliset huumeet ovat luonnollista alkuperää - ne ovat peräisin kasveista ja sienistä, joista osaa on käytetty tuhansia vuosia perinteisissä tai uskonnollisissa rituaaleissa. On olemassa myös laboratoriossa valmistettuja synteettisiä psykedeelejä. Synteettisten psykedeelien historia alkoi vuonna 1938, kun Albert Hoffman syntetisoi lysergihapon johdannaisryhmään kuuluvan aineen numero 25 (LSD-25) lääkeyhtiö Sandozin laboratorioissa. 

Psykedeelit saavuttivat suurimman suosionsa 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. LSD:n kaltaiset huumeet olivat osa hippien alakulttuuria Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Viime vuosina kiinnostus psykedeelisten ja dissosiatiivisten huumeiden mahdollisuuksiin hoitaa erilaisia terveysongelmia, kuten riippuvuuksia tai mielenterveyshäiriöitä, on kasvanut. 

Psykedeelien tyypit

Psykedeelejä on erityyppisiä, ja perusjako on luonnollisiin ja synteettisiin psykedeeleihin. 

Useimmat psykedeeliset huumeet voidaan luokitella johonkin näistä kolmesta ryhmästä: 

  • tryptamiinit (DMT, psilosybiini).
  • fenetyyliamiinit (meskaliini)
  • lysergamidit (LSD)

Tunnetuimpia ovat epäilemättä LSD, meskaliini, psilosybiini ja DMT.

LSD

LSD (lysergihappodietyyliamidi) on puolisynteettinen huume, jota valmistetaan ergotissa olevasta aineesta, joka on ruista, vehnää ja ohraa tuhoava loissieni. Lysergihappodietyyliamidin syntetisointi on melko haastavaa, ja maailmassa on vain muutamia hyvin varustettuja laboratorioita, joissa kokeneet kemistit ovat paneutuneet siihen.


 


Meskaliini

Meskaliini on psykoaktiivinen aine, jota esiintyy joissakin kaktuslajeissa, kuten San Pedro -kaktuksessa, meksikolaisessa peyotessa ja Perun soihtuna tunnetussa kaktuksessa. Näiden kaktusten ulkonevat latvat leikataan irti ja pureskellaan tai niistä valmistetaan teetä. Se on alun perin luonnollinen huume, mutta meskaliinia voidaan valmistaa myös synteettisesti. 

Psilosybiini

Psilosybiini on psykedeelinen aine, jota esiintyy eri sienilajeissa (lempinimeltään "taikasienet"). Se kuuluu tryptamiiniryhmään. Psilosybiini on biologisesti inaktiivinen sellaisenaan, mutta se muuntuu elimistössä nopeasti psilosiiniksi, jolla on mieltä muuttavia vaikutuksia. Nämä vaikutukset ovat samankaltaisia kuin LSD:llä, meskaliinilla ja DMT:llä. 

DMT

DMT on aine, jota esiintyy luonnostaan useissa kasveissa, joista tunnetuin lienee ayahuasca-kasvi (Banisteriopsis caapi). Aineesta tuli suosittu 1960-luvulla, ja se luokiteltiin valvotuksi aineeksi 1970-luvulla sen väärinkäyttöpotentiaalin, mahdollisten vaarallisten vaikutusten ja mahdollisen psykologisen riippuvuuden vuoksi. DMT:tä tuottaa pieniä määriä myös ihmisen (nisäkkäiden) elimistö, ja sitä esiintyy pääasiassa käpyrauhasessa (osa mesenkyymiä).

Miten psykedeelit toimivat?

Useimmat psykedeelit, kuten LSD, meskaliini, psilosybiini ja DMT, vaikuttavat aivojen serotoniinijärjestelmään. Näiden aineiden terapeuttiset vaikutukset perustuvat tähänastisten tutkimusten mukaan ensisijaisesti niiden vaikutukseen serotoniinireseptoriin 5HT2A ja vähäisemmässä määrin 5HT1A- ja 5HT2C-reseptoreihin. Psykedeeleistä käytetään siksi myös nimitystä serotonergiset hallusinogeenit. 

Serotoniinin 5-HT-reseptorit sijaitsevat keskus- ja ääreishermostossa. Nämä reseptorit välittävät tunteita ja mielialaa, ahdistusta, aggressiota, kognitiota, seksiä, oppimista, muistia, ruokahalua ja muita biologisia, neurologisia ja neuropsykiatrisia prosesseja.

Aineet, jotka vaikuttavat 5HT2A-reseptoreihin, lisäävät myös glutamaatin vapautumista ja vaikuttavat siten amygdalaan, hippokampukseen ja prefrontaaliseen aivokuoreen. Näillä kolmella aivorakenteella on keskeinen rooli tunteiden käsittelyssä, oppimisessa ja muistissa. Näiden alueiden modulointi tai aktivointi voi vaikuttaa reaktioihimme stressitilanteissa. Glutamaatin lisääminen näillä aivoalueilla stimuloi aivoista peräisin olevan neurotrofisen tekijän (BDNF) synteesiä, mikä parantaa aivojen neuroplastisuutta. BDNF on proteiini, joka varmistaa olemassa olevien aivosolujen toimivuuden ja uusien solujen tuotannon. 

Psykedeelien vaikutukset

Psykedeelisten huumeiden vaikutusten voimakkuutta ja luonnetta voi olla vaikea ennustaa, ja se riippuu monista tekijöistä. Näitä ovat muun muassa nautitun aineen määrä ja teho (pitoisuus ja vahvuus), ympäristö, ikä, sukupuoli, herkkyys, mieliala, odotukset ja yksilön ajattelutapa.

Tiedämme, että psykedeelit voivat aiheuttaa:

  • muutoksia aistihavainnoissa (erityisesti visuaalisessa).
  • muutoksia kognitiivisissa prosesseissa 
    • itsetutkiskelu
    • itsetuntemusta
    • mystisiä kokemuksia
    • muutokset ajan kulussa
  • mielialan muutokset 
    • autuaallinen tila
    • euforia
    • ilo
    • pelko

Ihmiset tuntevat voimakkaita tunteita voimakkaasta onnesta pelkoon, ahdistukseen ja hämmennykseen, jotkut näkevät eläviä värejä ja muotoja ja kokevat eläviä muistoja. 

Psykedeeleihin liittyy terveyshaittojen, kuten päänsäryn, pahoinvoinnin tai sydämen rytmimuutosten riski. Psykedeelinen kokemus, jota kutsutaan "huonoksi trippiksi", voi myös ilmetä, ja sille on ominaista ohimenevä ahdistus ja psykoottiset oireet, sekavuus, dissosiaatio ja depersonalisaatio. 

Laittomasti tuotetut tai jalostetut huumeet voivat sisältää fentanyyliä tai muita vaarallisia aineita, jotka aiheuttavat vakavia terveysongelmia ja ääritapauksissa jopa kuoleman.

Huumeita käyttävillä ihmisillä voi olla heikentyneitä ajatusprosesseja ja havaintokykyä, mikä liittyy usein epätavalliseen tai vaaralliseen käyttäytymiseen ja vammoihin, joita voi sattua psykedeelien vaikutuksen alaisena.


 


Psykedeelit terapeuttisena välineenä 

Joissakin kulttuureissa kasviperäisiä psykedeelejä on käytetty satojen tai tuhansien vuosien ajan kokonaisvaltaiseen parantamiseen. Ne herättivät psykologien ja psykiatrien kiinnostuksen 1950-luvulla. Tuolloin jotkut ajattelivat, että se voisi "toimia uutena välineenä psykoterapian lyhentämiseksi". Vuosien 1949 ja 1973 välillä julkaistu meta-analyysi 19:stä psykedeelien käytöstä mielialahäiriöihin tehdystä tutkimuksesta osoitti, että 79 prosentilla potilaista ilmeni "kliinisesti havaittavaa paranemista" hoidon jälkeen. 

1970-luvun alussa psykedeeliset huumeet kuitenkin kiellettiin poliittisen painostuksen vuoksi ja myös siksi, että niiden mahdolliset vaarat ja hallitsematon käyttö huolestuttivat. Niiden tuotantoa, käsittelyä ja käyttöä koskevia sääntöjä tiukennettiin, ja merkittäviä tieteellisiä ohjelmia rajoitettiin.

Tutkimus on alkanut uudelleen 1990-luvun alusta lähtien, ja psykedeelien suosio on siitä lähtien kasvanut tasaisesti. 

Psykedeelien merkitys ja käyttö terapiassa 

Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöistä kärsivien ihmisten määrä kasvaa kaikkialla maailmassa. Erityisesti länsimaissa psykedeelisten huumeiden käyttö terapeuttisena välineenä herättää yhä enemmän kiinnostusta. Tavanomaiset psykoosilääkkeet ja masennuslääkkeet eivät aina ole ihanteellinen ratkaisu epämiellyttävien sivuvaikutusten vuoksi. 

Luonnolliset terapeuttiset vaihtoehdot, kuten psykedeeliset huumeet, voisivat tulevaisuudessa olla tehokas vaihtoehto lääkitykselle. Näyttää siltä, että DMT, LSD ja psilosybiini voivat olla hyödyllisiä:

  • ahdistukseen
  • mielialahäiriöt
  • neurodegeneratiiviset häiriöt
  • alkoholin ja tupakan käytön aiheuttamat ongelmat

Psykedeelien riippuvuusriski (riippuvuus) on hyvin pieni, neurologisten häiriöiden todennäköisyys on pieni eikä niihin liity pysyviä fysiologisia tai psykologisia ongelmia käytön aikana tai sen jälkeen. Näiden ominaisuuksien lisäksi psykedeeleillä on yleensä vähäisiä sivuvaikutuksia verrattuna yleisesti määrättyihin masennuslääkkeisiin, ja ne vaikuttavat nopeammin kuin yleisesti määrätyt masennuslääkkeet (joiden vaikutus voi kestää useita viikkoja). Niillä voi olla myönteisiä, pitkäaikaisia vaikutuksia jo yhden annoksen/terapiaistunnon jälkeen. 

Miten psykedeelinen "hoito" toteutetaan?

Psykedeelihoidon prosessi eroaa tavanomaisilla psykiatrisilla lääkkeillä toteutettavasta hoidosta. Kun tavanomaisia lääkkeitä otetaan yleensä ilman valvontaa, psykedeelihoidossa lääke annetaan terapiaistunnossa. Terapeutit valmistelevat potilasta kokemukseen etukäteen ja auttavat potilasta integroimaan kokemuksesta saadun tiedon jälkikäteen. Huumeen nauttimisen jälkeen potilas pitää silmälaseja ja kuuntelee musiikkia, jotta hän voi keskittyä psykedeeliseen kokemukseen. Terapeutti puuttuu asiaan (keskeyttää terapian) vain, jos ilmenee sivuvaikutuksia, kuten ahdistusta tai sekavuutta.

Psilosybiini terapiassa

Psilosybiini on tällä hetkellä tutkituin psykedeelinen huume, ja monet tutkimukset vahvistavat, että se on lupaava lisä psykoterapiaan kivun ja tulehduksen, ahdistuksen, klusteripäänsäryn ja muiden häiriöiden, kuten esim:

  • vakava masennushäiriö
  • traumaperäinen stressihäiriö
  • yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
  • pakko-oireinen häiriö
  • vakava eksistentiaalinen masennus

Vuonna 2016 julkaistussa kliinisessä tutkimuksessa tutkittiin psilosybiinin vaikutuksia 51 potilaalla, joilla oli diagnosoitu hengenvaarallinen syöpä ja joilla oli samaan aikaan masennuksen ja/tai ahdistuksen oireita. Osallistujat itse, henkilökunta ja yhteisön tarkkailijat arvioivat mielialaa, asenteita ja käyttäytymistä koko tutkimuksen ajan. Suuret psilosybiiniannokset johtivat masentuneen mielialan ja ahdistuneisuuden arvioitujen indikaattoreiden suureen vähenemiseen ja elämänlaadun, elämän tarkoituksen ja optimismin indikaattoreiden lisääntymiseen sekä kuolemanpelon vähenemiseen. Kuuden kuukauden seurannassa nämä muutokset olivat pysyviä, ja noin 80 prosentilla osallistujista masentunut mieliala ja ahdistuneisuus vähenivät edelleen kliinisesti merkittävästi.

DMT (ayahuasca) ja vaikutus masennukseen

Tryptamiinipsykedeelit, kuten DMT (ja siten 5-MeO-DMT) ja psilosybiini, ovat kemialliselta rakenteeltaan hyvin samankaltaisia kuin serotoniini. Joidenkin tutkimusten mukaan endogeenisella DMT:llä on anksiolyyttisiä vaikutuksia, ja se voi aiheuttaa rauhallisen ja rentoutuneen mielentilan vuorovaikutuksen kautta hivenamiinireseptorien kanssa.

DMT:n masennuslääkkeellisiä ja anksiolyyttisiä ominaisuuksia on kuvattu avoimessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin sairaalahoidossa olevia potilaita, joilla oli meneillään masennusjakso. Tutkimuksessa arvioitiin ayahuascan (eteläamerikkalaisista kasveista saatava hallusinogeeninen juoma, joka sisältää DMT:tä) kerta-annoksen vaikutuksia. Tuloksena saadut mittaukset osoittivat, että masennuspisteet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi ayahuascan antamisen jälkeen. Myös muut kontrolloidut tutkimukset ovat vahvistaneet ayahuascan potentiaalin masennuksen, ahdistuneisuuden ja paniikin kaltaisten jaksojen sekä toivottomuuden hoidossa. Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidon lisäksi ayahuascalla voi olla potentiaalia myös päihderiippuvuuden hoitoon ja uusiutumisen ehkäisyyn. 

Joissakin aiemmin tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin myös esitetty, että endogeeninen DMT on "skitsotoksiini", eli että sillä voisi olla merkitystä psykoosin ja skitsofrenian kehittymisessä. Tätä ei kuitenkaan ole vielä lopullisesti vahvistettu (tai kumottu). 

LSD-kiista

LSD ja sen vaikutus käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutoksiin sekä psykiatristen oireiden vähenemiseen eri sairauksissa on ollut tutkimuksen kohteena 1950-luvulta lähtien. Ainetta on käytetty ahdistuksen, masennuksen, psykosomaattisten sairauksien ja riippuvuuden hoidossa. Useimpia tutkimuksia ei kuitenkaan ole tehty nykyisten standardien mukaisesti, ja kesti useita vuosikymmeniä ennen kuin kiinnostus LSD:n käyttöön psykiatriassa heräsi uudelleen. Tähänastiset todisteet viittaavat siihen, että LSD:llä saavutetaan parhaat tulokset alkoholismin hoidossa. Lisätutkimuksia tarvitaan vaikutusten vahvistamiseksi ja mahdollisten riskien arvioimiseksi.

LSD on edelleen yksi psykoaktiivisista aineista, joka on leimattu ja jonka käyttöä on lainsäädännöllisesti rajoitettu. YK:n yleissopimuksen mukaan se sisältyy edelleen laittomien ja tiukimmin säänneltyjen psykotrooppisten aineiden luetteloon, mikä rajoittaa sen käyttöä tutkimuksessa ja vaikeuttaa sen käyttöä terapeuttisena välineenä lääketieteessä. 


 


Päätelmät

Psykedeelisillä huumeilla on nykyisten tutkimusten ja saatavilla olevien tietojen mukaan huomattavia mahdollisuuksia joidenkin mielenterveyshäiriöiden ja riippuvuuksien hoidossa, mutta tämä ei tarkoita, että ne olisivat riskittömiä. Jotta ne voitaisiin täysin integroida nykyaikaiseen terveydenhuoltoon, niillä on useita haasteita ja rajoituksia. Tämä ei onnistu ilman lisätutkimuksia ja kliinisiä kokeita, mutta myös ilman lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka mahdollistavat näiden aineiden laillisen ja turvallisen terapeuttisen käytön. On kehitettävä terapeuttisia menettelyjä, ratkaistava eettisiä kysymyksiä ja ratkaistava rahoitusvaihtoehtoja, jotta terapia olisi kaikkien niiden saatavilla, jotka sitä tarvitsevat ja joille se sopii. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että tämä terapiamuoto yleistyy.

Siihen asti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käsitellä psykologisia häiriöitä perinteisillä lääkehoidon ja psykoterapian lähestymistavoilla. On myös mahdollista hakeutua erikoisklinikoille, jotka käyttävät psykedeelejä mielenterveysongelmien hoidossa. Tšekin tasavallassa tällainen laitos on Psyon, joka keskittyy ketamiiniavusteiseen psykoterapiaan.

Jos et luota aineisiin, joilla on psykotrooppisia vaikutuksia, voit kokeilla CBD:tä (kannabidiolia), joka on kannabiskasvista saatava luonnollinen ja laillinen kannabinoidi, joka ei vaikuta tietoisuuteen ja havaintoihin. Useat tutkimukset ovat jo vahvistaneet, että CBD voi auttaa säätelemään mielialaa ja lievittämään ahdistuksen ja masennuksen oireita. Erityisen suosittuja ovat CBD-öljyt ja -tipat, kapselit ja CBD-vapevaahdot.

 

Lähteet:

 

 

Kuva: Shutterstock

„Kaikki tämän verkkosivuston sisältämät tiedot sekä tämän verkkosivuston kautta tarjotut tiedot on tarkoitettu ainoastaan koulutustarkoituksiin. Mitään tässä esitettyjä tietoja ei ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteellistä diagnoosia, eikä näitä tietoja pidä pitää lääketieteellisenä neuvona tai hoitosuosituksena. Tämä verkkosivusto ei edistä, tue tai suosittele huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laillista tai laitonta käyttöä tai minkään muun laittoman toiminnan harjoittamista. Lisätietoja on kohdassa Vastuuvapauslauseke.“